Kuvittele Euroopan taivasta orkesterina. Jokaisella soittajalla on oma roolinsa esityksessä. Ilmassa toimivista lentäjistä ja matkustamomiehistöstä aina maassa toimiviin lentomekaanikkoihin, lennonjohtajiin ja turvallisuusasiantuntijoihin. Yhdessä he varmistavat, että jokainen lentoturvallisuuden nuotti on kohdallaan.
EASA määrää tahdin ja tulkitsee musiikkia. Se hahmottelee, mitä taitava muusikko tässä orkesterissa tarvitsee. Kansalliset ilmailuviranomaiset varmistavat, että orkesterissa on riittävästi henkilökuntaa, soittimet on viritetty asianmukaisesti ja kaikki soittavat samojen nuottien tahdissa. Ne soveltavat EASA:n sääntöjä, valvovat toimintaa ja koordinoivat turvallisuutta paikallisesti kussakin jäsenvaltiossa.
Yhdessä ne pitävät yllä turvallisen ja tehokkaan lentoliikenteen sinfoniaa ympäri Eurooppaa. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä kansalliset ilmailuviranomaiset ovat, mitä ne tekevät ja miten ne tekevät yhteistyötä EASA:n kanssa.
Mikä on kansallinen ilmailuviranomainen?
Kansallinen ilmailuviranomainen, jota usein kutsutaan kansalliseksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi tai siviili-ilmailuviranomaiseksi, on valtion elin, joka vastaa siviili-ilmailun valvonnasta tietyssä maassa.
Kuinka monta kansallista ilmailuviranomaista on?
Euroopan unionin puitteissa kullakin 31:llä EASA:n jäsenvaltiolla on oma kansallinen ilmailuviranomainen, joka toimii toimivaltaisena viranomaisena. Ne ovat 27 EU:n jäsenvaltiota sekä neljä EFTA-valtiota: Islanti, Liechtenstein, Norja ja Sveitsi).
Rakenne voi kuitenkin vaihdella maittain. Joissakin valtioissa yksi organisaatio kattaa kaikki ilmailun osa-alueet, kun taas toisissa vastuualueet on jaettu useiden viranomaisten kesken. Saksan kaltaisissa liittovaltiojärjestelmissä voi olla jopa useita kansallisia ilmailuviranomaisia alueellisella (osavaltioiden) tasolla, esimerkiksi jopa 20 viranomaista pelkästään lentopaikkojen toiminnan alalla.
Kansallisten ilmailuviranomaisten vastuualueet
Niiden vastuualueet kattavat laajan kirjon toimintoja. Niitä voivat olla esimerkiksi lentolupakirjojen ja lentomekaanikon lupakirjojen myöntäminen, tuotantoon osallistuvien organisaatioiden ja lentokelpoisuuden jatkumisen hyväksyminen. Ne myöntävät myös kaupallisten lentoliikenteen harjoittajien lentotoimintalupia, ellei tätä vastuuta ole siirretty EASA:lle.
Kun ilmenee turvallisuusongelmia, kansalliset ilmailuviranomaiset myös tutkivat niitä ja toteuttavat korjaavia toimia. Näiden tehtävien lisäksi kansalliset ilmailuviranomaiset vaihtavat turvallisuustietoja, varoituksia ja suosituksia EASA:n ja muiden kansallisten viranomaisten kanssa, mikä edistää yhteistä turvallisuuskulttuuria kaikkialla Euroopassa.
Miten kansalliset ilmailuviranomaiset ja EASA tekevät yhteistyötä
Yksi selkeimmistä esimerkeistä EASA:n ja kansallisten ilmailuviranomaisten välisestä yhteistyöstä on tehtävien jakaminen ja delegointi. EASA voi delegoida tietyt sertifiointiin, validointiin tai vaatimustenmukaisuuteen liittyvät arviointitehtävät akkreditoidulle kansalliselle ilmailuviranomaiselle. Kansallinen ilmailuviranomainen voi esimerkiksi arvioida huolto-organisaation menettelyjä EASA:n määräysten mukaisesti ja antaa suosituksen EASA:lle, joka tekee itse lopullisen päätöksen todistuksen myöntämisestä tai muuttamisesta.
Tässä toimintatavassa toteutetaan toissijaisuusperiaatetta, joka on EU:n ytimessä: toimet toteutetaan sillä tasolla, jolla ne ovat kaikkein järkevimpiä. Käytännössä sääntöjä laaditaan EASA:n keskushallinnon tasolla kun taas lupakirja- ja todistusmenettelyt toteutetaan usein kansallisella tasolla.
Todistusten hyväksyminen
Euroopan ilmailualan sisämarkkinoiden ytimessä on todistusten vastavuoroinen tunnustaminen. Minkä tahansa EU:n jäsenvaltion (tai EASA:n) myöntämä todistus, lupakirja tai hyväksyntä hyväksytään automaattisesti kaikissa 31 EASA-valtiossa. Tämä järjestelmä varmistaa lentokoneiden, niiden osien ja ilmailupalvelujen sujuvan ja turvallisen liikkuvuuden rajojen yli samalla kun se ylläpitää korkeaa turvallisuustasoa.
Turvallisuustietojen jakaminen
Tämä on toinen tärkeä yhteistyöalue. Kansalliset ilmailuviranomaiset keräävät alueellaan ilmoituksia vaaratilanteista ja poikkeamista ja syöttävät nämä tiedot EASA:n keskustietokantaan. EASA analysoi tietoja, määrittelee turvallisuussuuntauksia ja antaa turvallisuussuosituksia tai -ohjeita, joita kansalliset ilmailuviranomaiset sitten noudattavat kansallisella tasolla. Tätä jatkuvaa turvallisuustietojen vaihtoa vahvistavat ohjelmat kuten riskien analysointiin ja hallintaan keskittyvä Risk Analysis and Management Programme (RAMP). Se arvioi järjestelmällisesti turvallisuusriskejä kaikkialla Euroopassa ja varmistaa, että jossakin EU-maassa saadut kokemukset hyödyttävät koko ilmailuyhteisöä.
Esimerkkejä EASA:n ja kansallisen lentoviranomaisen yhteistyöstä käytännössä
Dronet
Uudemmat alat, kuten miehittämättömiä ilma-aluksia (dronet) koskeva sääntely, ovat hyvä esimerkki jaetusta vastuusta. Dronen käyttäjän on rekisteröidyttävä sen jäsenvaltion ilmailuviranomaiselle, jossa ne toimivat. Kansalliset ilmailuviranomaiset valvovat myös dronelennättäjien kelpoisuutta, ne perustavat ja dokumentoivat kansallisen miehittämättömien ilma-alusten järjestelmän maantieteellisen alueen ja varmistavat EU:n sääntöjen noudattamisen, kun taas EASA tarjoaa yleiset puitteet ja ohjeet.
Lentoliikenteen harjoittajat
Vastaavasti lentotoimintalupia (esim. matkustajaliikennettä ja rahtiliikennettä harjoittavat ja alueelliset lentoyhtiöt) myöntävät yleensä kansalliset viranomaiset, vaikka jäsenvaltiot voivat tietyissä olosuhteissa siirtää tämän vastuun EASA:lle (esim. kun toiminta on monikansallista useissa EU-maissa, valtiolla ei ole teknisiä valmiuksia jne.)
Ilma-alusten sertifiointi
Ilma-alusten sertifioinnin alalla EASA vastaa uusien ilma-alustyyppien ja laajamittaisten suunnittelumuutosten hyväksymisestä, kun taas kansalliset ilmailuviranomaiset hallinnoivat monia voimassa olevia hyväksymisiä ja huolto- ja koulutusorganisaatioiden valvontaa.
Kumppanuus pitää EU:n lentoliikenteen turvallisena
Kansallisten ilmailuviranomaisten ja EASA:n välinen yhteistyö on yksi Euroopan suurimmista vahvuuksista lentoturvallisuuden alalla. Kansalliset ilmailuviranomaiset tuovat mukanaan paikallista asiantuntemusta, toiminnan ketteryyttä ja tietämystä kansallisista järjestelmistä, kun taas EASA varmistaa yhdenmukaisuuden, vastuuvelvollisuuden ja kansainvälisen koordinoinnin. Yhdessä ne luovat tasapainon keskusviranomaisen ja kansallisen vastuun välillä.